Intohimoisen tekemisen löytäminen ei ole aina helppoa ja usein monia asioita täytyy kokeilla, ennen kuin SE oma juttu löytyy. Vielä vaikeampaa on saada se juttu pysymään jopa elämänmittaisena matkakumppanina. Itselläni tällaisia aikuiselämän mittaisia intohimon kohteita on muutamia, ne ovat kuntosalilla ramppaus ja jonkun soittimen kanssa nysvääminen – molemmat ovat olleet matkassa yli 15 vuotta. Miettiessäni, että miksi juuri nämä kaksi harrastusta saavat miehen syttymään vuodesta toiseen ja vievät joka kerta ihmeellisiin sfääreihin jopa vapaaehtoisesti viikonloppuaamuna klo 6 kävellen -20 asteen pakkasessa, löysin joitain vastauksia, joita voi kenties soveltaa mihin tahansa tavoitteelliseen toimintaan, ehkäpä jopa liiketoimintaan.

1) tekemiseen ei liity koskaan minkäänlaista velvoittavaa pakkoa
2) tekemisessä tapahtuu säännöllisesti jonkinasteista kehitystä
3) kenties kohtien 1 ja 2 tuloksena tekeminen pysyy hauskana

Tästä päästäänkin sitten miettimään, että miten päästään intohimoisen (mutta myös tavoitteellisen) tekemisen makuun ja kuinka siitä tulee jatkuvasti kannoilla roikkuva seuralainen. Watch out, luvassa on uusi läskisti otsikoitu numerorivistö.

1) Selvitä itsellesi, mitä haluat tehdä ja miksi

Eri ihmiset resonoivat eri asioiden kanssa ja usein oma juttu löytyy vain kokeilemalla eri asioita. Joten niin kannattaa tehdä! On kuitenkin hyvä muistaa, että ihminen pystyy intohimoisesti heittäytymään vain rajalliseen määrään asioita, itse väittäisin että samanaikaisesti 1-4 asiaa elämässä voivat olla ison liekin juttuja ja muut asiat intohimojen ulkopuolella ovat sitten niitä, jotka joustavat tarvittaessa.

Myös oma motivaatio tekemisen suhteen kannattaa selvittää. Huonoja ykkösmotivaattoreita itselleni olisivat esimerkiksi yritystoiminnassa raha ja kuntosalin puolella ulkonäkö. Ne saattavat toimia tyydyttävästi silloin, kun asiat tuntuvat sujuvan, mutta niistä ei ole kannattelemaan vaikeiden aikojen yli silloin, kun kehitystä ei tunnu tapahtuvan. Ja niitäkin aikoja mahtuu jokaiseen matkaan, usko pois.

2) Aseta tavoite/tavoitteet, mihin haluat päästä

On hyvä olla muutama kiintopiste mielessä, ennen kuin painaa kaasua. Jotkut tykkäävät suunnitella valmiiksi koko matkan, mutta alussa mielestäni riittää mainiosti se, että visioi mielessään sitä isoa maaliviivaa sekä ensimmäistä rotanpaskan kokoista välitavoitetta. Tavoitteissaan kannattaa olla optimisti ja odotuksissaan niiden suhteen realisti. Jos tavoitteiden asettaminen tuntuu helpolta mutta keinot tavoitteeseen pääsemiseksi ovat hukassa, niin silloin kannattaa kääntyä jonkun puoleen, joka osaa opastaa. Liikuntapuolella sellaisia ovat personal trainerit ja liike-elämän puolella yritysneuvojat tai toiset yrittäjät.

3) Aloita!

Viimeistään tässä vaiheessa on syytä ihan oikeasti aloittaa tekeminen. Käytännössä asiassa kuin asiassa se tarkoittaa säännöllisesti tehtyjä pieniä tai isompia ponnistuksia. On hyvä muistaa, että vaikka alussa uudet asiat tuntuvat haastavilta, niin myös kehitys tuntuu alussa olevan nopeinta. Alussa on myöskin suurin riski hypätä pois valitsemaltaan tieltä, joten silloin punnitaan myös motivaatiotaso. Tässä vaiheessa tavoitteita ei kannata tuijottaa jatkuvasti, vaan ennen kaikkea etsiä tuntumaa tekemiseen ja ympäristöön, missä toimii.

4) Tarkasta suunta säännöllisin väliajoin

Oletko menossa kohti tavoitteitasi vai poljetko paikallasi pahan kerran? Jossain vaiheessa lupaavan alun jälkeen iskee kenties ensimmäinen suvantovaihe, jolloin kehitystä ei tunnu tulevan. Silloin tuntuu olevan helppo keksiä tekosyitä, miksi homma kannattaisi jättää sikseen ja puuhailla jotain sijaistoimintoja, ettei näennäisesti junnaavaan hankkeeseen tarvitsisi palata. Jälleen kerran motivaatiota punnitaan ja ihmisen omistautumisesta otetaan mittaa, joten silloin on hyvä hetki kaivaa taas tavoitteet takataskusta: mitä halusinkaan ja miksi? Muista, että suvantovaiheet kuuluvat asiaan, ne ovat ikään kuin sitä portaiden tasaista osuutta joka johtaa kohti seuraavaa rappusta. Ja eikun ratsaille!

5) Varo ylikuntoa!

Liikunnassa liika (tai jatkuvasti liian kovaa) tekeminen johtaa ylikuntoon tai kohonneeseen loukkaantumisriskiin, joten intoa tekemiseen kannattaa jossain määrin säännöstellä. Pitkä tauko tekemisestä tekee hallaa sekä kehitykselle että motivaatiolle, joten sellaisia kannattaa ehdottomasti välttää.

Eli kun teet jotain, niin tee se tosissasi, ja kun et tee, niin irroittaudu hetkeksi kunnolla koko asiasta. Tee jotain ihan muuta, vietä aikaa rakkaiden parissa, syö, nuku, juhli, aja Ivaloon tai mitä tahansa. Tai älä tee mitään. Vaikka valitsemasi asia on intohimosi, niin koko muu elämäsi on polttoainetta intohimoon. Ja kynttilä palaa huomattavasti pidempään, kun sitä ei polta koko ajan.

6) Kun saavutat tavoitteesi, niin juhli

Olet kulkenut palasen matkastasi ja huomaat saapuneesi pisteeseen, jonka olit lähtiessäsi karttaan merkannut. Suuri asia, hienoa! Meillä suomalaisilla on tapana vähätellä välitavoitteiden saavuttamista ja jatkaa samantien matkaa otsa kurtussa kohti “sitä suurta unelmaa”, mutta koska kukaan meistä ei oikeasti tiedä huomisesta, niin jokaista pistettä matkalla kannattaa ehdottomasti vähintäänkin hetki fiilistellä. Se on myös polttoainetta tulevaa ajatellen. Olet kehittynyt valitsemassasi asiassa ja nyt sinulla on valmiuksia/ominaisuuksia, joita sinulla ei alussa ollut. Sinulla on ollut lukemattomia tilaisuuksia valita vellihousun tie ja jättää hommat sikseen, mutta päätit kuitenkin valita ratkaisun, joka palkitsee sinut (toivottavasti) jatkossa yhä uudestaan ja uudestaan.

Siinä 6 ensimmäistä askelta, joilla pääsee mielestäni jo tekemisen makuun. Haluan vielä lopuksi korostaa vapaaehtoisuuden ja hauskuuden merkitystä, koska mikään juttu ei koskaan pysy matkassa kovin pitkään pelkästään velvollisuuden tunteesta – koska kun pakko tulee ovesta, niin hauska lähtee ikkunasta.

Mikä on sinun juttusi?